Kolumni on julkaistu kesällä v. 2005 pienilevikkisessä Pajavasara-nimellä kutsutussa lehdessä. Lehden aihepiiri käsitteli lähinnä fantasiaa ja mielikuvitusta.
Tämä kolumninkaltainen tuo julki mietteitäni videopeleistä ja videopelien väkivaltaisuudesta. Verrattaessa tätä kolumnia ensimmäiseen kirjoitukseeni on lukijan mahdollista huomata kehitystä tapahtuneen ainakin kirjoitustyylissä...
Heti ensimmäiseksi tunnustan, että vaikka olen vaeltanut videopelien maailmassa vuosia, olen vieläkin aivan surkea pelaaja. En varmaan olisi vieläkään päässyt Doomia läpi ilman huijauskoodeja. Edellä mainitun johdosta olen joutunut kuulemaan jokaisen pelaajan kammoksumat sanat "et vaan osaa" pari kertaa useammin kuin on ollut tarpeellista. Näin ollen on mahdollista, että suhtautumiseni peleihin ja pelaamiseen on muovautunut hieman negatiiviseksi.
Muistan vielä elävästi ensimmäisen pelikokemukseni, se tapahtui 1990-luvun alkuvuosina, kun joulupukki kävi tuomassa tälle kiltille piltille Segan pelikonsolin sekä pelin jossa Mikki Hiiri seikkaili halki maiden ja mantujen. Kuinka viatonta pelaaminen vielä silloin olikaan… Sitten kerran lapsuudenystäväni tutustutti minut peliin Resident Evil. Se kieltämättä antoi pontta painajaisten heräämiselle. Öisin pieni predator sänkyni alla piti minut hereillä, sen hulmutellessa varjoja huoneeni seinillä.
"Mitäs pienistä", lohdutan itseäni ja astun lähemmäs uutta kauhun tunnetta. Näen kuinka sisareni nuorin lapsi käynnistää tottuneesti Xbox-konsolin ja ryhtyy rämpyttämään peliohjainta. En tarkalleen tiedä mitä hän pelaa, mutta näen tv-ruudusta kuinka monstereita kaatuu kuin heinää neonvihreiden luotien iskeytyessä niihin. Tässä on lapsi, joka tykkää syödä karkkia ja käydä koulua ala-asteella, ja joka liipaisin pohjassa juoksee amokia pelimaailman käytävillä.
Viime maaliskuussa tapahtui Kiinassa niin, että mies murhasi puukottamalla pelitoverinsa. Kyseinen pelikaveri oli varastanut häneltä eräässä nettipelissä käytettävän virtuaalisen miekan, siksi murhamies koki aiheelliseksi antaa vorolle oikein isän kädestä. Tästä faktasta teen seuraavan johtopäätöksen: videopelit voivat todellakin aiheuttaa väkivaltaisuutta. Nähdäkseni käytännössä pelien pelaamisen vaikutuksen itsessäni, olen ihan uhallani viime aikoina pelannut paljon nettipelejä, lähinnä klassista tykkipeliä. Vaikka pelihahmoni on useasti tuhottu ja teurastettu ydinkranaateilla, napalmilla ja täsmäohjuksilla, en ole koskaan tuntenut murhavainun kehottavan minua tekemään pommi-iskua pelikaverin postilaatikkoon — puhumattakaan ihmisen hävittämisestä tämän todellisen maailman päältä.
Sinäkin vielä kyllästyt siihen postiluukkuun, joka sylkee aina vain lisää laskuja. Kyllä sinäkin vielä ahdistut niistä uutisista, jotka kyllästävät mielesi harmilla ja mielipahalla. Ja siihen tilanteeseen, kun istuessasi metrossa viereesi ilmestyy nuori äiti, joka ryhtyy oitis vaihtamaan lapsensa vaippaa, sinä et enää edes jaksa reagoida. Kun saat tarpeeksesi, kun elämä tuntuu suoraan sanottuna nakkelevan paskaa niskaan oikein Porvoon mitalla, minä suosittelen että etsit siihen hetkeen ja siihen mielentilaan sopivan pelin. Pelaaminen on parhaimmillaan mukavaa ajanvietettä, jonka parissa voi rentoutua ja yrittää hetkeksi unhoittaa arjen ankean. Hyvään peliin eläytyy — siinä tuntee itse olevansa pelihahmo joka seikkailee maailmassa, jossa taivaalla voi roikkua kolme aurinkoa, jossa voi miekkailla kyklooppeja vastaan, tai vaikka muuttua näkymättömäksi ja kävellä läpi seinien.
Kolmen auringon alla taapertaminen, edes videopelissä, ei välttämättä ole lapselle suotavaa. Kannattaa huomioida, että on paljon pelejä, jotka eivät sovi lasten silmille. Osa pelifirmojen väkivaltaisista peleistä on luokiteltavissa suorastaan aikuisviihteeksi. Esimerkiksi Grand Theft Auto: Vice City on kielletty alle 18-vuotiailta, sillä ko. peli esittää maailman brutaalina ja synkkänä paikkana jossa rikos kannattaa. Torjuakseen nuorison turmeltumista on Valtion elokuvatarkastamo julkaissut internet-palvelun, jonka avulla voi käydä tarkastamassa pelin ikärajasuosituksen. Palvelu löytyy VET:n verkkosivuilta osoitteesta www.vet.fi.